Rodusta

Norjanvuonohevonen

Vuonohevonen, tarkalleen ottaen norjanvuonohevonen, kun puhutaan puhdasrotuisesta vuonohevosesta, on yksi Euroopan vanhimpia hevosrotuja ja nimensä mukaisesti kotoisin Norjasta. Eräiden lähteiden mukaan villihevosia olisi ollut Norjan alueella jo esihistoriallisella ajalla. Viikinkiaikaisista hautalöydökset ovat jokatapauksessa osoittaneet, että kesyhevosia oli Norjassa ainakin jo pronssikaudella (n. 1200 eaa) ja on ilmeistä, että vuonohevoset polveutuvat näistä prossikautisista kesyhevosista.

Vuonohevosella on jäljellä alkuperäinen villiväri, hallakko-väri (vuonohevosen viralliset värit katso tästä). Hallakkovärit ovat hyvin yleisiä/vallitsevia alkukantaisilla hevosroduilla ja villihevosilla. Ominaista vuonohevosen ulkonäölle on harjasta selän kautta häntään ulottuva ns. siima (tumma juova) sekä seepraraidat jaloissa. Harja on vuonohevosen "tavaramerkki". Norjanvuonohevosen harja on perinteen mukaisesti leikattu pystyksi jo viikinkiajoilta lähtien - ja edelleen mm. vuonohevosen rotumääritelmässä sanotaan, että harja tulee leikata siten, että se pysyy kauniisti pystyssä.

Norjanvuonohevosen puhdasrotuista jalostusta on sen alkuperämaassa harjoitettu vuosisatoja n. 2000 vuotta. Vuonohevosia kuvataan mm. viikinkien kalliopiirustuksissa, joissa on usein aiheena oriiden väliset taistelut. Viikingit harjoittivat siis eräänlaista jalostustoimintaa järjestämällä oritappeluja, joissa henkiin jäivät vain voimakkaimmat ja sitkeimmät oriit. Norjan ankarilla ja vaikeakulkuisilla vuono- ja tunturialueilla luonnonolosuhteet ovat estäneet risteytymisen muiden hevosrotujen kanssa. Keskiajalla mm. musta surma puhdisti rotua. Kylmäverinen vuonohevonen on sopeutunut niukkoihin ja vaativiin olosuhteisiin. Vestlandetin (Norjan länsiosa, norjanvuonohevosten ydinaluetta) maanviljelijöillä ei ollut varaa suuriin, paljon rehua vaativiin hevosiin. Ne söivät liikaa eivätkä pärjänneet Vestlandet:n karuilla pienillä tiloilla.

Käyttö on muovannut vuonohevosta. Vuonohevonen on ns. yleishevonen, joka sopii monenlaiseen käyttöön. Jo viikinajoilta asti Norjassa on vuonohevosta käytetty maataloustöissä, ratsuna, vaunujen edessä - ja vielä muutama vuosikymmen sitten armeijan mm. kantojuhtana paikoissa, joihin koneilla ei päästy.

Kokonsa puolesta (säkäkorkeus keskim. 130-148 cm) vuonohevonen on poni, mutta ominaisuuksiltaan se on hevonen. Se on hyvin vahva ja sen myötä monikäyttöinen. Kautta aikain jalostuksessa on kiinnitetty huomioita myös vuonohevosen hyvään luonteeseen: hyvä luonne ja yhteistyökyky ovat edellytyksiä mm. monipuoliselle käytölle. Näyttelyissä jalostukseen valittavat yksilöt tarkistetaan ja valikoidaan tarkoin paitsi sukutaustansa ja rakenteensa osalta myös käyttöominaisuuksiltaan, ml. luonne (ks. Jalostus).

Vuonohevonen on terve rotu. Sillä ei ole yleisesti rotuun liittyviä sairauksia (esim. kesäihottumaa, taipumusta kavio-ongelmiin tms.). Kylmäverisenä yleishevosena vuonohevonen sopii monipuoliseen harrastekäyttöön. Se on myös kilpailukykyinen ratsastuksessa sekä ajossa tietylle tasolle asti ja niitä nähdään jonkin verran jo Suomenkin kisakentillä, yleisimmin seura- ja aluetasoilla. Vuonohevonen on erinomainen koko perheen harrastehevosena!

Vuonohevonen on ikivanha alkuperäisrotu, mikä jo sinällään on tarkoin vaalittava ja merkittävin arvo. Vuonohevonen periyttää voimakkaasti ulkonäköään (hallakko-väri, erityiset merkit). Jos vuonohevonen risteytetään erirotuisen kanssa, tuloksena on miltei poikkeuksetta paljon, jopa täysin vuonohevosta muistuttava jälkeläinen. Vuonohevosen ulkonäkö pystyharjoineen ei ole tae puhdasrotuisuudesta. Tämä on syytä muistaa hevoskauppoja tehdessä, joissa tietämättömiä huijataan erityisesti ulkomaan tuonneissa! Vuonohevonen on puhdasrotuinen vuonohevonen vain jos viralliset paperit/rekisterilähteet sen todistavat.

Puhdasrotuinen vuonohevonen =

* sillä on virallisesti jalostukseen valittu isäori
* emä on rekisteröity vuonohevoseksi.

Hyvä tietää:
- Suomessa vuonohevosta ei rekisteröidä puhdasrotuiseksi vuonohevoseksi, ellei sen suku ole tiedossa, ts. jos sillä ei ole virallisia papereita (hevospassia), josta tiedot löytyvät tai muutoin pystytä selvittämään sen sukua esim. syntymämaan virallisesta rekisteristä hevosen sukua (paperittomien hevosten sukujen selvitys jälkeenpäin hankalaa, ei yleensä onnistu)
- Vuonohevosten kantakirjauksen ehtona on ns. polveutumisvaatimus: Kantakirjattavalta vuonohevoselta tulee "todistettavasti löytyä viisi rekisteröityä sukupolvea sekä jalostukseen hyväksytyt isäoriit viidessä polvessa"
- vuonohevosten mestaruuskilpailut Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, sekä vuonohevosten PM-kilpailut ovat suljetut ei-puhtailta vuonohevosilta.

Ljosprins ja lauma	Froste Hugleikson esteellä	Atlas valjakkohevosena	Fjell Tor metsätöissä

Simeon ja Jukka Ylikotila niittopuuhissa	Froste Hugleikson kouluradalla	Kayla ja pikkuvarsa Solsikkens Katla	Fjell Tor ja Dyrehavens Tulle parivaljakkona

Tämä sivu kuuluu Suomen Vuonohevosyhdistys ry:n sivustoon www.vuonohevoset.com
KOPIOINTI ON KIELLETTYÄ!