Rodusta

Norjanvuonohevonen

Vuonohevonen, tarkalleen ottaen norjanvuonohevonen, kun puhutaan puhdasrotuisesta vuonohevosesta, on yksi Euroopan vanhimpia hevosrotuja ja nimensä mukaisesti kotoisin Norjasta. Eräiden lähteiden mukaan vuonohevosia olisi ollut Norjan alueella jo esihistoriallisella ajalla. Kaikista kesyhevosista vuonohevonen muistuttaa siimoineen ja tummaraitaisine jalkoineen eniten alkukantaista mongolianvillihevosta eli przewalskinhevosta. On myös esitetty, että se olisi sukua tarpaanille (euraasialainen villihevonen).

Vuonohevosella on jäljellä alkuperäinen villiväri, ns. hallakko-väri (vuonohevosen viralliset värit katso tästä). Hallakkovärit ovat hyvin yleisiä tai jopa vallitsevia alkukantaisilla hevosroduilla ja villihevosilla. Ominaista vuonohevosen ulkonäölle on harjasta selän kautta häntään ulottuva ns. siima (tumma juova) sekä seepraraidat jaloissa. Harja on vuonohevosen "tavaramerkki". Norjanvuonohevosen harja on perinteen mukaisesti leikattu pystyksi jo viikinkiajoilta lähtien - ja edelleen mm. vuonohevosen rotumääritelmässä sanotaan, että harja tulee leikata siten, että se pysyy kauniisti pystyssä.

Norjanvuonohevosen puhdasrotuista jalostusta on sen alkuperämaassa harjoitettu vuosisatoja, jopa 2000 vuotta. Vuonohevosia kuvataan mm. viikinkien kalliopiirustuksissa, joissa on usein aiheena oriiden väliset taistelut. Viikingit harjoittivat siis eräänlaista jalostustoimintaa järjestämällä oritappeluja, joissa henkiin jäivät vain voimakkaimmat ja sitkeimmät oriit. Norjan ankarilla ja vaikeakulkuisilla vuono- ja tunturialueilla luonnonolosuhteet ovat estäneet risteytymisen muiden hevosrotujen kanssa. Niukkoihin ja vaativiin olosuhteisiin sopeutuneena vuonohevonen on erityisen kevytruokainen hevonen: se on syönyt mitä se on saanut ja pysynyt hengissä. Vestlandetin (Norjan länsiosa, norjanvuonohevosten ydinaluetta) maanviljelijöillä ei ollut varaa suuriin, paljon rehua vaativiin hevosiin. Ne söivät liikaa eivätkä pärjänneet Vestlandet:n karuilla pienillä tiloilla.

Jo viikingit käyttivät vuonohevosia ainakin ratsuna (sotaratsuna) sekä kantojuhtana. Norjassa vuonohevosta on aina käytetty monipuolisesti: maataloustöihin, ratsuna, vaunujen edessä sekä vielä muutama vuosikymmen sitten armeijan kantojuhtana mm. paikoissa, joihin koneilla ei ole menemistä/pääsyä. Kokonsa puolesta (säkäkorkeus keskim. 130-148 cm) vuonohevonen on poni, mutta ominaisuuksiltaan se on hevonen. Se on hyvin vahva ja sen myötä monikäyttöinen. Kautta aikain jalostuksessa on kiinnitetty huomioita myös vuonohevosen luonteeseen: vuonohevonen on rauhallinen, ihmisystävällinen ja yhteistyökykyinen. Se on myös hyvin älykäs ja nopea oppimaan. Näitä em. vuonohevosen ominaisuuksia Suomen Vuonohevosyhdistys haluaa vaalia ja kehittää Suomen jalostuksessa. Jalostusohjesääntömme mukaan: "Tavoitteena on kasvattaa tyypiltään alkuperämaan rotumääritelmän mukaisia hevosia, joilla on tarkoituksenmukainen rakenne, monipuoliset käyttöominaisuudet, hyvä luonne ja kestävyys". Näyttelyissä jalostukseen valittavat yksilöt valikoidaan tarkoin paitsi taustansa (puhdasrotuisuus ehdoton) ja rakenteensa osalta myös käyttöominaisuuksiltaan (ks. Jalostus). Oreilla testeissä arvostellaan myös yhteistyökyky ja luonne.

Rotuna vuonohevonen on erittäin terve. Sillä ei ole yleisesti mitään rotuun liittyviä sairauksia (esim. kesäihottumaa, taipumusta kavio-ongelmiin tms.). Kylmäverisenä yleishevosena vuonohevonen sopii monipuoliseen harrastekäyttöön. Se on myös kilpailukykyinen ratsastuksessa sekä ajossa tietylle tasolle asti ja niitä nähdään jonkin verran jo Suomenkin kisakentillä, yleisimmin seura- ja aluetasoilla. Vuonohevonen on erinomainen koko perheen harrastehevonen!

Ljosprins ja lauma	Froste Hugleikson esteellä	Atlas valjakkohevosena	Fjell Tor metsätöissä

Simeon ja Jukka Ylikotila niittopuuhissa	Froste Hugleikson kouluradalla	Kayla ja pikkuvarsa Solsikkens Katla	Fjell Tor ja Dyrehavens Tulle parivaljakkona

Tämä sivu kuuluu Suomen Vuonohevosyhdistys ry:n sivustoon www.vuonohevoset.com
KOPIOINTI ON KIELLETTYÄ!