HEVOSEN VALMISTAMINEN NÄYTTELYYN JA ESITTÄMINEN NÄYTTELYSSÄ
Anna Pajanen:
(muistiin kirjannut Ritva Kjäldman 18.6.2005 Kiljavalla)

Näyttelytoiminta Suomessa on kytköksissä kaikkeen muuhun hevostoimintaan päinvastoin kuin esim. Isossa-Britanniassa, jossa kasvattajat ja ratsastajat ovat kaksi eri ryhmää. Näyttelyyn valmistautuminen on aloitettava kuukausia ennen näyttelyn ajankohtaa. Tällöin on kiinnitettävä huomiota mm.

- hevosen lihavuusaste (sopivan lihava / riittävän hoikka)

* kylkiluut eivät näy, mutta tuntuvat
* lanteessa ja takaosassa oltava ”rasvakerros”
* hevonen on liian lihava, jos kaulassa on rasvakerros tai takaa näkyy selässä vako

- onko hevonen ”parhaimmillaan” (jaksaa liikkua ja olla kiinnostunut ympäristöstään, onko siinä ”karismaa ja lavasäteilyä”, eli hevonen on hereillä)

- onko hevonen liian laiha tai onko sillä puutteellinen lihaksisto (ei siis jaksa liikkua)

- lihavuuskuntomittarilla voidaan päätellä rasvan määrä

- hevonen saa ennemminkin olla ”vähän paksu” kuin liian laiha

Kantakirjauksessa kannattaa ottaa huomioon ajankohta, kevät. Jos haluaa hevosensa olevan kantakirjauskunnossa, on se loimitettava talven ajan. On myös hyvä huomioida, että Ypäjän maneesissa on + 10ºC, joten se voi tuntua hevosesta liian lämpimältä ”hyvään liikkumiseen”, jos on paksu talvikarva päällä.

Ruokinnassa voi lisätä annosta (eli aloittaa lievän ”lihottamisen”) noin kuukausi ennen näyttelyä, koska näyttelytilanteessa hevoset jännittävät sen verran, että ”vetää itseään kasaan”.

Kaviot on laitettava kuntoon noin kaksi viikkoa ennen näyttelyä. Asentokorjaukset on tehtävä ennen lisäruokintaan siirtymistä. Harjaan kannattaa tehdä perusleikkaus viikkoa ennen näyttelyä. Harja siistitään päivittäin. on hyvä muistaa, että mitä paksumpi kaula hevosella on, sitä lyhyemmäksi harja pitää leikata. Jos harja vaatii ohentamista, on se tehtävä kuukautta ennen näyttelyä. Lisäksi kannattaa nyppiä tai poistaa veitsellä hevosen hapsottavat pääkarvat, koska näyttelyssä hevosesta haetaan aina tiettyä ”jaloutta”. Kainalovillat siistitään ja häntä harjataan suoraksi, sitä ei tarvitse siistiä sivuilta. Korvien ulkopuoliset karvat saa leikata pois. Ruunuraja leikataan sileäksi. Karvaan saadaan lisää kiiltoa vitamiini- ja kivennäistasapainoa tarkkailemalla sekä päivittäisellä harjauksella. Tämäkin toiminta on aloitettava riittävän ajoissa.

Liikkumisessa on huomioitava, että nuoret hevoset tarvitsevat 1½ kk aktiivista treeniä päivittäin. Niiden on opittava kulkemaan käskystä sekä liikuttava suoraan eteenpäin ihmisen rinnalla. Tilanteen on oltava koko ajan hallinnassa, eli hevonen ei saa kulkea lapa edellä ihmisen päälle.

Kuljettamista ja hevosen lastausta on harjoiteltava niin, ettei näyttelypäivänä tule ongelmia. Näitä kannattaa käydä harjoittelemassa myös vieraissa paikoissa, ei pelkästään tutussa kotitalliympäristössä.

Näyttelyä voi harjoitella loistavasti paikallisissa match-show-tilaisuuksissa. Ne ovat epävirallisia näyttelyitä, joissa hevoset arvioidaan pareittain.

Esittäjän on oltava mieluiten pitkä ja nopea. Hänen kannattaa juosta niin kestävyyslenkkejä kuin nopeita pikapyrähdyksiäkin. Esittäjät eivät käytä ratsastusasua, vaan suositeltavaa olisi laittaa ylleen housut, joiden sävy olisi sama hevosen karvapeitteen kanssa. Hevosen ja esittäjän on pyrittävä ”harmoniaan”, jossa esittäjä on ”näkymätön” osapuoli. Vaikka tuomarit arvioivat hevosta, kannattaa esittäjän silti kiinnittää huomiota omaankin ulkonäköönsä. Kypärä on pakollinen jalostusnäyttelyissä. Toisin kuin rotunäyttelyssä, jalostusnäyttelyssä tuomarin on hyvä saada tietoa hevosen polveutumisesta.

Hevosen kannattaisi käyttää näyttelyssä erikoisia rotuvarusteita, jos sellaisia on (käsintehdyt nahkavarusteet, juhlasuitset jne.). Tämä tuo positiivista lisää hevoselle. Tavalliset suitset, turparemmi poistettuna, käyvät tietenkin, mutta yksittäisen kasvattajan kunnia-asiana on pyrkiä samaan päämäärään kuin alkuperäismaassa. Aina kannattaa tarkastella, miltä KOKONAISUUS näyttää.

Rotunäyttelyssä kasvattajan on saatava arvio joko alkuperäismaan tai muulta ulkomaalaiselta tuomarilta. Näin saadaan lisäarvoa jalostukseen. Parasta olisi, jos kasvattajilla olisi mahdollisuus osallistua rodun alkuperäismaan rotunäyttelyihin ”näköalan” saamiseksi. Hevosen tulee ”kestää” myös sen alkuperämaassa (tämä on huomioitava mm. käyttökokeissa ja luonnetesteissä). Siksi kannattaa viedä hevonen myös Suomessa metsiin ja haastaviin olosuhteisiin. Luonteen on oltava rauhallinen. On myös huomioitava, että kasvattaja ei saa paljastaa hevosen polveutumista rotunäyttelyssä.

Kehässä hevosen on seisottava ulommaiset jalat sisäjalkojen ”sisäpuolella”, sääriluut pystysuunnassa. Tällöin hevosen runko on riittävän suuri ja hevonen on tasapainossa. Hevosen pään tulee olla luonnollisessa asennossa. Esittäjä ei saa seistä hevosen edessä ja hänen on pysyteltävä riittävän etäällä kuolainrenkaista, jolloin hevosen taustana voidaan katsoa olevan ”kaunis kesäinen maisema”, eikä esittäjä. Kehässä on oltava koko ajan hereillä ja muistettava esittää hevosta silloinkin, kun tuomari tarkastelee muita. Myös hevosen on oltava valpas, eikä sen saa antaa ”hamuta”. Käynnissä on säilytettävä suora linja. Käynnin on oltava tahdikasta, matkaa voittavaa, rentoa ja irtonaista. Esittäjän on kannettava itseään ja kättään niin korkealla, että voi ohjata hevosen muotoa ilman että vetäisi hevosta perässä. Ravissa esittäjä juoksee etujalkojen kohdalla hevosen kulkiessa edellä. Ohjat pitäisi ottaa mieluiten yhteen käteen (vaikkakin pitkä liina voi olla molemmissa käsissä). Käännöksessä hevosta ohjataan raippakädellä pitämällä raippaa ylhäällä hevosen silmien edessä. Tällöin saadaan hevonen väistämään kättä. Jos hevonen on hermostunut liikkuja kehässä, eikä tahdo seistä paikallaan, on parempi vain asettaa hevonen kylki tuomariin päin kuin alkaa asetella hevosen jalkoja oikein.

Kotona kannattaa harjoitella näyttelyä varten:

- suora käynti

* lyhyitä pätkiä kerrallaan
* itse etujalan kohdalla
* kiintopiste esim. vastakkaisesta tolpasta
* oma käsi sä’än kohdalla, harjasta kiinni, jolloin käsi pysyy ylhäällä
* käännös, ja takaisin

Kasvattajien ja hevosenomistajien on muistettava, että huono menestys näyttelyssä on VAIN jalostuksen näkökulma, eikä tee hevosesta huonoa harrastekaveria!

Mottoja: Hyvä ruuna on paras mainos rodulle ! Laadukas vuonohevonen on laadukas koko maailmassa !


Ritva Kjäldman

Tämä sivu kuuluu Suomen Vuonohevosyhdistys ry:n sivustoon www.vuonohevoset.com
KOPIOINTI ON KIELLETTYÄ!